Aurinkoinen mieli

 

                                                    Vihdoinkin sairaus on taltutettu, koti 

                                                    on puhdas ja mieli virkeä. Olen hoitanut 

                                                    hirveästi asioita, jotka ovat vain 

                                                    lykkääntyneet jostain syystä. Eikä se 

                                                    vaatinut kuin pari hassua puhelua ja 

                                                    näpytystä tietokoneella. Mieli tahtoo 

                                                    välillä sulkea ikäviä asioita pois, jotta 

                                                    olisi parempi olo. Ei se ole väärin. 

                                                    Kunhan ei liikaa. Vai mitä?

Väsymystä ilmassa

                                          Raskas ja pitkä päivä takana. Mutta antoisa. 
                                          Ihania ihmisiä ja asioita. Nyt on hyvä alkaa 
                                          levähtämään ja keittää teet. Huomenna aamulla
                                          soitto (taas) lääkärille, pitäisi käydä tulehdusarvot 
                                          mittauttamassa - tai miten ikinä se nyt toimiikaan. 
                                          Huomenna selviää.

Basilikasta on moneksi

                                          Pestoa. Hyvää sellaista. Kaapin jämät ja liian 
                                          vähän basilikaa mutta silti.

Herkkusuun mieleen

                                          Vuohenjuustoleipiä hunajalla, hetkeksi 
                                          grillivastusten alle. Nautitaan teen taikka kahvin 
                                          kanssa. Syödään nopeasti ennen kuin jäähtyy.

Kohti uusia tuulia...

                                          ... Kohti uusia käsitöitä. En saa vanhoihin pareja
                                          mutta uusia tekee mieli tehdä ja kokeilla. 
                                          Ei haittaa. Ranteenlämmittimet valmistuivat ehkä 
                                          tunnissa ja ovat parasta mitä olen tänä vuonna saanut 
                                          aikaan käsitöiden saralla! No ehkä kantapään teon 
                                          oppiminen oli myös yksi niistä. Mutta silti!

Lahja ystävältä

                                          Koruntekijältä kauniita koruja. Riipuksen lisäksi sain
                                          rannekorun, joka kuvauksellisista syistä jäi pois 
                                          päivityksestä (toisin sanoen se on ranteessani ja 
                                          epähuomiossa kuvailin onnessani vain riipusta). 
                                          Kauniita kuitenkin kumpikin, kiitos!

Lounasaikaan

                                          Lounaalla luultaisiin syötävän jotain kunnollista. 
                                          Mutta jos tuntuu, että kaipaa kevyempää, niin se
                                          on ihan ok. Kehon pitäisi antaa kertoa, mitä se 
                                          milloinkin kaipaa. Niimpä söin onnellisena lounaaksi 
                                          muroja ja goji-marjoja. Ja sitruunateetä. Ja nektariineja. 
                                          Olihan se nyt hyvää. Paitsi nektariinit. Olivat jokin 
                                          outo erä, maistuivat puulta.

Löytöjen aikaa ei ole määritelty

 

                                         Mitä muutamasta ylimääräisestä purnukasta, 

                                         lasista, esineestä... Silloin kun löytöjä tekee, ei

                                         mikään ole ylimääräistä. Kaikki ovat todella  

                                         tärkeitä, tunteen herättäviä asioita, joilla on 

                                         merkitys kokonaisuudessa.

Purple moments

Teehetki

Taikametsän kätköissä

                                          Jossa keijukaiset, menninkäiset asustaa...

Illan hämärässä

 

                                          Hämärän tultua keskityimme olennaiseen 

                                          - olemiseen. Ihanat ihmiset ympärillä on helppo olla. 

                                          Sairastava allekirjoittanut otti särkylääkettä että 

                                          jaksoi. Luuli olon jo helpottavan sunnuntaina. 

                                          Mutta ei. Vielä jatkuu.

                                          Olen surullinen siitä, että surkean kamerani

                                                       toimintakapasiteetti ei riitä tämänkaltaisen 

                                                       tunnelman kuvaamiseen.

Ruskan keskellä

                                          Aina sitä vain jaksaa ihastella. Kylmässä, tai ei 
                                          kylmässä. Kirpeässä, tuoksuvassa syyssäässä.

Eräänä kauniina iltana..

                                          Eräänä kauniina iltana aurinko laski mereen...

Kipeänä

Kuviakaan en onnistunut nyt lataamaan, kone ei vissiin halunnut tehdä yhteistyötä. Mutta nyt jatkan lepäilyä, huomenna on paljon iloa tiedossa kahden ihanan ihmisen muodossa!