Lasia

                                          
                                          Lasiesineet vievät yhä useammin ja useammin 
                                          sydämeni. Tarvitsen keittiön katon rajaan 
                                          ehdottomasti sellaisen siron hyllyn, johon saan 
                                          valioyksilöni esille.

Lukemista syysiltoihin

                                          Teetä ja lukuelämyksiä. Didies van Cauwelaertin
                                          Keijukaisen koulutus vei sydämeni, tai lähinnä 
                                          tarinan pikkuinen poika Raoul, joka halusi uskoa. 
                                          Suosittelen.

Ai niin...

                                          Kirpputorilöytöni viime viikolta. Se oli hyvä viikko.

Vaihtamista

                                          
                                          Eilen vietimme ystävien kanssa vaatteidenvaihtoiltaa. 
                                          Sain paljon uutta ja hyvän mielen siitä, että sain 
                                          antaa omia vanhoja pois luoden samalla toiselle hyvän 
                                          mielen. Ja tottakai piti vähän myös herkutella - vadelmarahkaa, 
                                          feta- ja vuohenjuustotäytteisiä pasteijoita, sekä 
                                          porkkana-, kurkku- ja omenapaloja dipattuna 
                                          aurajuustodippiin, vaihtoehtoisesti myös tacodippiin.  
                            Nam.

Se tekee sanattomaksi

Keltainen...

                                          ...korostuu silmissä syksyisin.

Toisen vanha....

                                          Voi olla toisen uusi. Harmi vain, että tämä

                                          kirpputori on pitänyt ovensa suljettuna vähintään 

                                          viimeiset pari vuotta. Voi vain huokailla ikkunassa 

                                          että oi, jos tuon saisin niin...

                                          Tuo Tenavakerho ja sen tuotteet herättävät minussa 
                                          oudon nostalgisia tunteita, vaikken ole itse mitään 
                                          tältä kyseiseltä merkiltä (?) ikinä omistanutkaan. 
                                          Tekisi mieli pelata niitä. Mutta kuka yhtyisi lapsen
                                          aivoituksiini ja saisi sen saman tunnekuohun jostain
                                          niin yksinkertaisesta asiasta. Niin kuin se kun menee
                                          johonkin, ja nenässä tuoksuu vanha muisto. Maha 
                                          heittää voltin ja niska lämpenee, päätä huimaa. 
                                          Se on vahva, varsinkin kun sitä ei osaa odottaa.

Avoinna

Kauneus on katsojan silmissä

                                          Kauniita tekstityylejä, silloin joskus ne kukoistivat...

Kukkakauppoja ja vanhoja pankkeja

                                          Iso kivirakennus seisoo lähes tyhjillään keskustan 
                                          tuntumassa. Monta hyvää liiketilaa käyttämättä. 
                                          Pientä remonttia vaille sisältä. Olisi ihana vielä 
                                          joku päivä pitää siinä omaa kahvilaa, jatkaa isän 
                                          perinteitä - hänellä oli aikoinaan konditoria 
                                          samaisessa rakennuksessa. Vielä joku päivä...

Valkoista valkoisella

Värejä aamussa

                                          Jonkun ikkunassa kimalteli auringossa hieno, 
                                          hieno lasiteos. Voi kun tuollaisen saisi omaankin 
                                          ikkunaan. Makuuhuoneessa se olisi parhaimmillaan. 
                                          Herätä auringon hehkuessa väreissä... 

                                          Tämän kaupungin rakennukset sykähdyttävät aina
                                          uudelleen ja uudelleen. Ja varsinkin niissä asuvat 
                                          ihmiset. Mietin aina, millainen taiteilija tai fysioterapeutti 
                                          tai kondiittori tai puuseppä tai boheemi työtön missäkin 
                                          talossa asuu, antaa pihapiirilleen hengen. En tiedä 
                                          oikeasti, mutta on mukava leikkiä.

Vanhaa

 

                                          Kirpputorien ohessa kiersin taas vanhaa kaupunkia, 

                                          aina sieltä löytyy jotain. Tai ei edes jotain, vaan 

                                          kaikkea. Kirpputoritkin antoivat tänään mukavasti, 

                                          siitä myöhemmin lisää. 

Juhlia, kestejä, kinkereitä.

                                          Juhlat mielessä,  kuvassa me nuorempina  
                                          kuin nyt - muutaman vuoden kuitenkin. 
                                          Silti tuntuu kuin vuodet olisivat vierineet nopeamminkin.  
                                          Mutta joka tapauksessa, juhlimassa naamiaisissa. 
                                          Naamiaisia en nyt haluaisi, mutta hieman läheisiä 
                                          ystäviä syömään yhdessä. Näin siitä unta ja se jäi 
                                          muhimaan mieleeni. Unessa olin kylläkin järjestämässä
                                          joulua. Sitä ei nyt kuitenkaan. Pikkujoulut. Ei, muut 
                                          ovat jo niitä suunnitelleet. Mutta jos ei niille anna nimeä, 
                                          on paljon helpompi kokoontua ja olla yhdessä ilman 
                                          velvoitteita joita juhlan nimet vieraille antavat.

Fiksaatioita

                                          No ainakin jonkinlaisia. Ystäväni tehtaisiin, 
                                          minä oksiin, puihin.