Nyt sen tajusin. Olen ihmetellyt, mikä minun päässäni koko ajan kertoo etten tee tarpeeksi, pitäisi olla parempi ihminen, tehdä asiat eri tavalla. Koko ajan tyytymättömyys siihen mitä olen. Sitten, jostain tyhjästä, yhtäkkiä se tuli. Tajusin, että olen yrittänyt ottaa mallia ystäväni elämästä, tehdä paljon ja jos en ole tehnyt, tuntuu että en anna elämälle sitä mitä pitäisi, että olen laiska. Ystäväni elämä on minun elämääni verrattuna jokseenkin erilaista - hän elää avioliitossa, heillä on lapsi ja omakotitalo. Kyllä siinä hommaa riittää ja minä, vuokra-asunnossa, ihanassa avoliitossa elävä tyttö, poden huonoa omaatuntoa, jos en tee yhtä paljon kuin ystäväni. Mutta eihän meidän elämäntilanteemme ole edes verrattavissa, on ihan ymmärrettävää että hänellä riittää tekemistä enemmän kuin minulla. Helpottavaa! Nyt voin olla mitä olen, en suorituskeskeinen, valittava, enkä tyytymätön. Saan nauttia tästä mitä minulla on, ja joku päivä nautin siitä, mitä minulla silloin on. Eletään tätä hetkeä, se rentouttaa.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Ruskan aika
Kävin hyvän mielen lenkillä. Katselin,
ihastelin, pysähdyin kuuntelemaan.
Haistamaan. Meri on ihana tähän aikaan
vuodesta. Rauhallinen, peilityyni. Siitä heijastui
kauniisti saaren pieni ruskametsä. Ruska on nyt
kauneimmillaan paikoittain, osin se on jo
häipynyt, kun kylmät yöt veivät lehdet puista.
Onneksi vielä on jäljellä, otetaan energiavarastot
talteen ja nautitaan väreistä täysillä.
Tietenkään minulla ei ollut kameraa mukana,
mutta toivon löytäväni arkistostani asiaan
soveltuvia kuvia.
Kuvat ovat viimesyksyiseltä Riikan reissulta. Alkava
ruska loisti ympärillämme.Kaunis, kaunis paikka.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Uutta vanhaa
Kirpputorilöytöjen kärkijoukossa kulkevat nämä
ihanat vanhat esineet
- vanha piirustusputki sekä puinen apteekkikaappi.
Isä teki löydöt ja antoi nämä ihanuudet minulle.
Pieniä onnen hetkiä! Mukavaa sunnuntaita!
lauantai 25. syyskuuta 2010
Kaunis ruskea
´Mikä on sun lempiväri?´
kysymys, johon en
ole ikinä oikein osannut vastata suoralla sanalla.
Kaikki värit on kauniita ja vaikkei olisi välttämättä
yksin, jonkin toisen värin parina se voi kaunistua.
En siis voi sanoa, miksi ruskea tai sinapinkeltainen
tai kirkkaanvihreä olisi ruma väri.
Yksin
Hitaita aamuja. Kun saa juoda kahvia rauhassa,
heräillä. Niitä mukavia hetkiä ennen kuin
velvollisuudet kutsuvat. Vaikka pidänkin
´velvollisuuksistani´. Mutta silti, hetki itselle, yksin.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Hiljaisuus laskeutuu
Verhot on saatu vihdoin paikoilleen - hieman
Nyt väsymys alkaa painaa silmiä ja täytyy
levätä. Huomenna sitten lisää.
Kauniita unia!
pitkä olohuoneen verho vain kaipaa vielä
lyhennystä. Se sitten jossain vaiheessa.Nyt väsymys alkaa painaa silmiä ja täytyy
levätä. Huomenna sitten lisää.
Kauniita unia!
maanantai 20. syyskuuta 2010
Ajatuksia
En voi olla ihastumatta aina uudelleen vanhaan
lasiin, niitä ei saisi koskaan vaihtaa ikkunoista
pois. Maailma näyttää vähän hassulta niiden läpi
mutta mitä sitten.
Olen opiskellut koko aamun viinitietoutta. Tuntuu
mukavalta oppia uutta. Kuin olisi koulussa.
Ulkona on taas niin sumuista, että kirkon tornia ei näy.
Lämmin, omituinen syksy jatkuu. Tänään päätin hakea
luumuja lisää, illan tullen. En ole varma saako niitä ottaa,
mutta miksi ei, jos kukaan muu niitä ei syö.
lasiin, niitä ei saisi koskaan vaihtaa ikkunoista
pois. Maailma näyttää vähän hassulta niiden läpi
mutta mitä sitten.
Olen opiskellut koko aamun viinitietoutta. Tuntuu
mukavalta oppia uutta. Kuin olisi koulussa.
Ulkona on taas niin sumuista, että kirkon tornia ei näy.
Lämmin, omituinen syksy jatkuu. Tänään päätin hakea
luumuja lisää, illan tullen. En ole varma saako niitä ottaa,
mutta miksi ei, jos kukaan muu niitä ei syö.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
lauantai 18. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Mukavia hetkiä
Syksy saapuu ja kuraiset lätäköt täyttyvät lehdistä.
Puut vaihtavat väriä päivä päivältä. Kunnes yhtäkkiä
huomaa, että eihän niissä ole edes lehtiä enää.
pysähtyi ja kysyi: ´Mitä sinä kuvaat?´ Yritin selittää
porttien, talonumeroiden ja kaiken vanhaan
rakentamiseen liittyvän kauneutta hänelle.
´No, hienoja portteja sinulle sitten.´Kiitos.
torstai 16. syyskuuta 2010
Pelkoja
Päivät vaihtuvat, rutiinit pysyvät. Aamukahvi,
vähän siivoamista, tietokoneella pyörähdys,
töihin, kauppaan, töistä kotiin, ruokaa, tv:tä,
sänkyyn, kirjan lukemista, kohti seuraavaa
päivää. Seuraava päivä toistuu samanlaisena,
ehkä eri järjestyksessä, mutta kuitenkin.
Elämäni kaipaa selkeästi pientä viilaamista.
Pitäisi saada itseä niskasta kiinni, mennä tekemään
kaikkea mukavaa vapaina hetkinä. Aloittaa uusi
harrastus. Mennä ulos. Valokuvata. Nähdä
läheisiä ihmisiä enemmän. Haluaisin tehdä
monenmoista, mutta jostakin syystä jään aina
kuitenkin paikoilleni, nautin näistä asioista
vain ajatuksissani.
Ystäväni pohti vasta elämäänsä. Hän sanoi,
että elämässä pitäisi aina olla jotain, mitä
odottaa. Tuleva matka, mitä vain. Kunhan
olisi jotain. Jos ei ole, rutiinit alkavat tuntua
ylivoimaisilta. Unelmien avulla elämä tuntuu
hieman erilaiselta.
Entä, jos rutiinien rinnalle valitsisi tietynlaisen
spontaaniuden? Ottaisi hetkistä kiinni. Kun
Kun jokin asia tuntuu hyvältä, niin pitää tehdä.
Nyt otan omasta neuvosta vaarin ja lähden
ulkoilemaan. Töiden alkuun on vielä kaksi
tuntia, ennen sitä ehdin vaikka mitä. Vaikka
vanha minä yrittääkin sanoa että no kohtahan
aika on kulunut ja sitten tulee vaan kiire... Jää
mieluummin kotiin venymään ja odottamaan
töiden alkamista.
vähän siivoamista, tietokoneella pyörähdys,
töihin, kauppaan, töistä kotiin, ruokaa, tv:tä,
sänkyyn, kirjan lukemista, kohti seuraavaa
päivää. Seuraava päivä toistuu samanlaisena,
ehkä eri järjestyksessä, mutta kuitenkin.
Elämäni kaipaa selkeästi pientä viilaamista.
Pitäisi saada itseä niskasta kiinni, mennä tekemään
kaikkea mukavaa vapaina hetkinä. Aloittaa uusi
harrastus. Mennä ulos. Valokuvata. Nähdä
läheisiä ihmisiä enemmän. Haluaisin tehdä
monenmoista, mutta jostakin syystä jään aina
kuitenkin paikoilleni, nautin näistä asioista
vain ajatuksissani.
Ystäväni pohti vasta elämäänsä. Hän sanoi,
että elämässä pitäisi aina olla jotain, mitä
odottaa. Tuleva matka, mitä vain. Kunhan
olisi jotain. Jos ei ole, rutiinit alkavat tuntua
ylivoimaisilta. Unelmien avulla elämä tuntuu
hieman erilaiselta.
Entä, jos rutiinien rinnalle valitsisi tietynlaisen
spontaaniuden? Ottaisi hetkistä kiinni. Kun
Kun jokin asia tuntuu hyvältä, niin pitää tehdä.
Nyt otan omasta neuvosta vaarin ja lähden
ulkoilemaan. Töiden alkuun on vielä kaksi
tuntia, ennen sitä ehdin vaikka mitä. Vaikka
vanha minä yrittääkin sanoa että no kohtahan
aika on kulunut ja sitten tulee vaan kiire... Jää
mieluummin kotiin venymään ja odottamaan
töiden alkamista.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Makuuhuoneessa
Aamuisin herätessä tuntuu että asuisi isommassakin
kaupungissa. Ikkunan alta menee ihmisiä, autoja.
Roska-autot hakevat lastinsa ja ajavat normaalisti liian
lujaa. Nautin siitä pienestä tunteesta, ei elämä ympärillä
haittaa.
kaupungissa. Ikkunan alta menee ihmisiä, autoja.
Roska-autot hakevat lastinsa ja ajavat normaalisti liian
lujaa. Nautin siitä pienestä tunteesta, ei elämä ympärillä
haittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)