tiistai 28. syyskuuta 2010

Valaistumisen hetki

Nyt sen tajusin. Olen ihmetellyt, mikä minun päässäni koko ajan kertoo etten tee tarpeeksi, pitäisi olla parempi ihminen, tehdä asiat eri tavalla. Koko ajan tyytymättömyys siihen mitä olen. Sitten, jostain tyhjästä, yhtäkkiä se tuli. Tajusin, että olen yrittänyt ottaa mallia ystäväni elämästä, tehdä paljon ja jos en ole tehnyt, tuntuu että en anna elämälle sitä mitä pitäisi, että olen laiska. Ystäväni elämä on minun elämääni verrattuna jokseenkin erilaista - hän elää avioliitossa, heillä on lapsi ja omakotitalo. Kyllä siinä hommaa riittää ja minä, vuokra-asunnossa, ihanassa avoliitossa elävä tyttö, poden huonoa omaatuntoa, jos en tee yhtä paljon kuin ystäväni. Mutta eihän meidän elämäntilanteemme ole edes verrattavissa, on ihan ymmärrettävää että hänellä riittää tekemistä enemmän kuin minulla. Helpottavaa! Nyt voin olla mitä olen, en suorituskeskeinen, valittava, enkä tyytymätön. Saan nauttia tästä mitä minulla on, ja joku päivä nautin siitä, mitä minulla silloin on. Eletään tätä hetkeä, se rentouttaa.

Ruskan aika

                                                   Kävin hyvän mielen lenkillä. Katselin,
                                                   ihastelin, pysähdyin kuuntelemaan.
                                                   Haistamaan. Meri on ihana tähän aikaan
                                                   vuodesta. Rauhallinen, peilityyni. Siitä heijastui 
                                                   kauniisti saaren pieni ruskametsä. Ruska on nyt 
                                                   kauneimmillaan paikoittain, osin se on jo 
                                                   häipynyt, kun kylmät yöt veivät lehdet puista. 
                                                   Onneksi vielä on jäljellä,  otetaan energiavarastot
                                                   talteen ja nautitaan väreistä täysillä. 
                                                   Tietenkään minulla ei ollut kameraa mukana, 
                                                   mutta toivon löytäväni arkistostani asiaan 
                                                   soveltuvia kuvia. 





                                                        
                                                        Kuvat ovat viimesyksyiseltä Riikan reissulta. Alkava 
                                                        ruska loisti ympärillämme.Kaunis, kaunis paikka.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Uutta vanhaa



                                          Kirpputorilöytöjen kärkijoukossa kulkevat nämä
                                          ihanat vanhat esineet  
                                          - vanha piirustusputki sekä puinen apteekkikaappi.
                                          Isä teki löydöt ja antoi nämä ihanuudet minulle. 
                                          Pieniä onnen hetkiä! Mukavaa sunnuntaita!

***




**



*



lauantai 25. syyskuuta 2010

Kaunis ruskea






                                      ´Mikä on sun lempiväri?´ 
                                          kysymys, johon en 
                                          ole ikinä oikein osannut vastata suoralla sanalla. 
                                          Kaikki värit on kauniita ja vaikkei olisi välttämättä 
                                          yksin, jonkin toisen värin parina se voi kaunistua. 
                                          En siis voi sanoa, miksi ruskea tai sinapinkeltainen 
                                          tai kirkkaanvihreä olisi ruma väri.

Yksin



                                          Hitaita aamuja. Kun saa juoda kahvia rauhassa, 
                                          heräillä. Niitä mukavia hetkiä ennen kuin 
                                          velvollisuudet kutsuvat. Vaikka pidänkin 
                                          ´velvollisuuksistani´. Mutta silti, hetki itselle, yksin.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Hiljaisuus laskeutuu

                                          Verhot on saatu vihdoin paikoilleen - hieman
                                          pitkä olohuoneen verho vain kaipaa vielä
                                          lyhennystä. Se sitten jossain vaiheessa.
                                         
                                          Nyt väsymys alkaa painaa silmiä ja täytyy
                                          levätä. Huomenna sitten lisää.

                                          Kauniita unia!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ajatuksia

                                          En voi olla ihastumatta aina uudelleen vanhaan 
                                          lasiin, niitä ei saisi koskaan vaihtaa ikkunoista 
                                          pois. Maailma näyttää vähän hassulta niiden läpi
                                          mutta mitä sitten. 


                                          Olen opiskellut koko aamun viinitietoutta. Tuntuu 
                                          mukavalta oppia uutta. Kuin olisi koulussa. 


                                          
                                          Ulkona on taas niin sumuista, että kirkon tornia ei näy.
                                          Lämmin, omituinen syksy jatkuu. Tänään päätin hakea 
                                          luumuja lisää, illan tullen. En ole varma saako niitä ottaa,
                                          mutta miksi ei, jos kukaan muu niitä ei syö.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

Paikallaan

                                             Nyt tuntuu hyvältä olla vain. Nauttikaa tekin
                                             sunnuntain hitaudesta.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Mukavia hetkiä


                                      
                                           Syksy saapuu ja kuraiset lätäköt täyttyvät lehdistä.
                                           Puut vaihtavat väriä päivä päivältä. Kunnes yhtäkkiä
                                           huomaa, että eihän niissä ole edes lehtiä enää.

                                           Eilen kuvaillessani vanhassa kaupungissa eräs ohikulkija
                                           pysähtyi ja kysyi: ´Mitä sinä kuvaat?´ Yritin selittää 
                                           porttien, talonumeroiden ja kaiken vanhaan  
                                           rakentamiseen liittyvän kauneutta hänelle. 
                                           ´No, hienoja portteja sinulle sitten.´Kiitos.

torstai 16. syyskuuta 2010

Pelkoja

                                          Päivät vaihtuvat, rutiinit pysyvät. Aamukahvi, 
                                          vähän siivoamista, tietokoneella pyörähdys, 
                                          töihin, kauppaan, töistä kotiin, ruokaa, tv:tä, 
                                          sänkyyn, kirjan lukemista, kohti seuraavaa 
                                          päivää. Seuraava päivä toistuu samanlaisena, 
                                          ehkä eri järjestyksessä, mutta kuitenkin. 

                                          Elämäni kaipaa selkeästi pientä viilaamista. 
                                          Pitäisi saada itseä niskasta kiinni, mennä tekemään
                                          kaikkea mukavaa vapaina hetkinä. Aloittaa uusi 
                                          harrastus. Mennä ulos. Valokuvata. Nähdä
                                          läheisiä ihmisiä enemmän. Haluaisin tehdä  
                                          monenmoista, mutta jostakin syystä jään aina
                                          kuitenkin paikoilleni, nautin näistä asioista 
                                          vain ajatuksissani. 


                                          Ystäväni pohti vasta elämäänsä. Hän sanoi,
                                          että elämässä pitäisi aina olla jotain, mitä 
                                          odottaa. Tuleva matka, mitä vain. Kunhan 
                                          olisi jotain. Jos ei ole, rutiinit alkavat tuntua 
                                          ylivoimaisilta. Unelmien avulla elämä tuntuu 
                                          hieman erilaiselta. 


                                          Entä, jos rutiinien rinnalle valitsisi tietynlaisen 
                                          spontaaniuden? Ottaisi hetkistä kiinni. Kun 
                                          Kun jokin asia tuntuu hyvältä, niin pitää tehdä.


                                           Nyt otan omasta neuvosta vaarin ja lähden 
                                           ulkoilemaan. Töiden alkuun on vielä kaksi 
                                           tuntia, ennen sitä ehdin vaikka mitä. Vaikka 
                                           vanha minä yrittääkin sanoa että no kohtahan 
                                           aika on kulunut ja sitten tulee vaan kiire... Jää 
                                           mieluummin kotiin venymään ja odottamaan 
                                           töiden alkamista.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Makuuhuoneessa

                                          Aamuisin herätessä tuntuu että asuisi isommassakin
                                          kaupungissa. Ikkunan alta menee ihmisiä, autoja.
                                          Roska-autot hakevat lastinsa ja ajavat normaalisti liian
                                          lujaa. Nautin siitä pienestä tunteesta, ei elämä ympärillä
                                          haittaa.