Luumuja ja sateen ropinaa

                                        

                                           Paremmilla mielin, aamupuuron vahvistamana

                                           ja taas onnellisena uuteen päivään. Pitäisi oppia, 

                                           ettei saa murehtia turhaan, se luo itselle vain 

                                           turhaa pahaa mieltä.  

                                          

                                           Ilman vaikutus ihmismieleen on myös jännä, 

                                           toinen päivä kun sade ja tuuli piiskaa. Odotan 

                                           joka päivä ulos katsoessani luumujen kypsymistä,

                                           saisi kokeilla kaikkea mukavaa niistä. 

                                           Ehkä lähipäivinä jo uskaltaisin.
                                          

                                          Hirveän kyseenalaistava olo, tekee mieli 
                                          vängätä kaikkeen vastaan ja sanoa ´miten niin?´. 
                                          Uskon olevani tällä hetkellä niin rasittavaa seuraa 
                                          että syvennyn mielelläni kuviin, tunnelmien 
                                          yhdistämiseen, väreihin. Energiaa näin tuoden
                                          ja sitten jaksaa taas.

Konjakkia vai ketun väriä?

Harmaan sävyjä

Uudessa paikassa, uudella nimellä